Pääsiäisenä kävin seikkailemassa Pitkäkosken luonnonsuojelualueella, sillä Kannelmäestä katsoen alue on kovin lähellä, mutta en vain ollut aiemmin saanut aikaiseksi käydä noinkin pitkällä. Keväisen joen virtaamista katsellessa ja isoja vanhoja metsiä kolutessa sitä tuli ajatelleeksi, että loppuviimein matkaa Helsingin keskustaan ei kerry kuin 15km ja toisaalta lähimmät asutuksetkin ovat melko lyhyen matkan päässä. Voimme siis olla onnellisia siitä, että meiltä löytyy tämänkaltaisia alueita näinkin läheltä kaupunkia.
Pitkäkosken luonnonsuojelualuetta ei kyettäne kaupunkikehityksen nimissä tuhoamaan, mutta paljon on kaupungissa ehditty tuhoamaan ja tuntuu kuin koko ajan oltaisiin nakertamassa keskuspuistoa jostain kohdasta. Kannelmäkeläisenä tietysti ensimmäisenä mieleeni tulee Pirkkolan urheiluhallin rakentaminen jossa on keskuspuistoa nakerrettu ja meinattiin nakertaa lisää parkkipaikkojen merkeissä, mutta onneksi järki voitti. Mielestäni kaupungin tulisi kyetä aktiiviseen vuoropuheluun sen asukkaidensa kanssa, sillä alueen asukkaat ovat asuinalueidensa parhaita asiantuntijoita.
Etenkin kaikenlaisten lähiluonnon tuhoamiseen johtavista hankkeista olisi syytä keskustella alueen asukkaiden kanssa, sillä uskoakseni näissä vuoropuheluissa löydetään yhteinen näkemys sekä pystytään turvaamaan alueen asukkaille tärkeä lähiluonto ja kasvava kaupunki saa samalla tarvitsemansa neliöt. Kaupunkikehitys ja lähiluonnon olemassaolo sekä sen nakertamatta jättäminen eivät nähdäkseni ole toistensa vastakohtia vaan kaupunkia voidaan kyllä kehittää sekä rakentaa keskuspuiston ympärilläkin. Mitä lähiluontoon noin muutoin tulee niin kaupunkikehityksessä pitää huolehtia siitäkin, että betoniviidakon keskelläkin olisi jokaisella tarjolla jonkinlainen viheralue jossa voi käydä virkistäytymässä.